HISTORIA:
Vaikka vesivärien käyttö aloitettiin jo esihistoriallisina
aikoina ovat nykyaikaiset vesivärit kehityksen tulos, johon
ovat vaikuttaneet mm. Albrecht Dürer (1471-1528) sekä
J. Turner (1775-1851). Kehityksen myötä syntyivät
tämän päivän läpinäkyvät (akvarelli)
ja peittävät (guassi) vesivärit. Yleisessä
kielenkäytössä vesiväreistä puhuttaessa
tarkoitetaan yleensä akvarellivärejä, joita on
saatavilla sekä nappeina että tuubiväreinä.
|
OMINAISUUDET:
Vesivärit ovat väripigmentin ja esim. arabikumin ja
hartsien sekoituksia. Kuten kaikissa vesipohjaisissa väreissä
veden haihtuessa sideaine kiinnittää väripigmentin
maalausalustaan. Yksi vesivärien eduista onkin, että
työ valmistuu kuivumisen puolesta muutamassa hetkessä.
Haittapuolista mainittakoon se, että vesivärityö
on vähemmän kestävä ympäristöhaittoja
vastaan kuin esimerkiksi öljyvärityö. Niinpä
on suositeltavaa suojata se kosteutta ja saasteita vastaan. |
VÄRIT:
Tarjolla on monenlaisia akvarellivärejä, jotka voidaan
jakaa kolmeen laatuluokkaan: koululais-, harrastelija- ja taiteilijaväreihin.
Koululaisvärit ovat pyöreitä nappeja ja harrastelijavärit
ovat yleensä kaukaloissa. Varsinaiset
taiteilijalaatua olevat värit ovat kaukaloissa joko puoli-
tai kokonappeina tai tuubeissa. (Aloittelijan kannattaa hankkia
heti alusta pitäen jonkin tunnetun valmistajan (Maimeri,
Schmincke, Talens) taiteilijalaatua olevat värit, sillä
ne poikkeavat kahdesta ensin mainitusta laadusta paljon.) Ne ovat
erittäin riittoisia, niiden sävyt ovat voimakkaat, kirkkaat
ja puhtaat, laatu on aina tasainen ja koska pigmentit ovat erittäin
hienojakoisia, rakeisuutta ei esiinny. Hyvissä taiteilija-
ja harrastelijaväreissä on aina valonkestävyysluokitus.
Perusvärit, joiden pitäisi kuulua harrastelijan valikoimaan
Kylmä ja lämmin keltainen
Kylmä ja lämmin punainen
Kylmä ja lämmin sininen
Kylmä ja lämmin vihreä
Keltaokra
Umbra, poltettu
Norsunluumusta
|
SIVELTIMET:
Sivellin on paperin lisäksi tärkein työskentelyvälineesi.
Ilman hyvää (ja valitettavasti kallista) sivellintä
voi jopa tulla tulokseen ettei osaa maalata vesiväreillä.
Sivellintä valitessasi pätee vain yksi sääntö:
ostetaan paras mahdollinen!
Akvarellimaalarin suosimat siveltimet vaihtelevat suuresti ja
mitään selvää ohjetta siitä, mitkä
ovat ne oikeat siveltimet, ei voi antaa. Näädänkarvainen
kärkisivellin kuuluu kuitenkin lähes jokaisen välineistöön.
Kärkisiveltimet:
Parhaat kärkisiveltimet tehdään näädänkarvoista
(sable, martre, Kolinsky). Hyvän siveltimen tunnusmerkkejä
ovat mm.: märkänä siveltimen kärki on hyvin
terävä ja pysyy koossa, karva ei ole liian “velttoa”
vaan mitä parempi karva sitä napakampi
sivellin. Sivellin on “testattava” aina märkänä,
sillä hyvänkin siveltimen karvat harottavat kuivana,
jos valmistajan suojaava liimakerros on lähtenyt pois. Toisaalta
liimattu sivellin saattaa antaa hyvinkin valheellisen kuvan muodostaan.
Erittäin
korkeatasoinen Kolinsky-sivellin on ranskalaisen Raphaeltehtaan
sarja 8404. Edullisemman vaihtoehdon löytää näädänkarvasiveltimissä.
Moppi on suurikokoinen oravankarvainen (squirrel,
petit gris) sivellin, jossa kärki suippenee teräväksi.
Se pystyy pitämään itsessään suuren määrän
vettä. Hyvälaatuinen moppi sopii paperin kostuttamiseen,
suuriin laveerauksiin ja terävän kärkensä
ansiosta myös tarkkaan työskentelyyn. Suosittu moppi
on Raphael 803.
Näiden siveltimien lisäksi on akvarellistien käytössä
mm. lattasiveltimiä sekä isokokoisia häränkarvasiveltmiä
sekä ovaalisiveltimiä (Raphael 903).
|
PAPERIT:
Hyvältä akvarellipaperilta vaaditaan paljon. Paperin
tulee kestää pingotusta, kostutusta, pesua ja jopa hankaustakin
kuitenkaan kadottamatta kiinteyttään ja
kauttaaltaan tasaista värin imukykyään. Se ei saa
myöskään kellastua tai haurastua ajan kuluessa
ja taiteilijapaperin onkin oltava happovaa (acid free) tai pH-neutraali.
Akvarellipapereita on saatavilla yleensä kolmea eri karkeusastetta
(sileä = hot pressed, puolikarkea = not/cold pressed ja karkea
= rough). Paperin yksi tärkeimmistä ominaisuuksiin vaikuttavista
tekijöistä on liimaus, koska sen
ansiosta väri pysyy paperin pinnalla veden imeytyessä
paperiin. Tämä ilmiö antaa vesiväreille niiden
kirkkauden (joka häviää huonolaatuista paperia
käytettäessä, koska väri imeytyy veden mukana
paperiin). Lisäksi on kiinnitettävä huomiota paperin
lumppupitoisuuteen (100 % on paras) ja painoon. Mitä painavampi
paperi sitä paksumpi ja lujempi se on. Pienempikokoisiin
töihin on 180-200 grammainen paperi mainio, mutta pidemmälle
ehtineet maalarit eivät usein
käytä alle 300 gramman paperia. Kun valitaan akvarellipaperia
ensimmäisiin töihin suositamme puolikarkeata paperia,
sillä karkean pinnan käsittely vaatii
kokemusta! Hyviä papereita valmistaa mm. Fabrianon (perustettu
v. 1283). Muita tunnettuja merkkejä on mm. Saunders Waterford
and Bockingford sekä
Schoellershammer.
|
|
